uusi tuttavuus

 Siinä se on kaikessa komeudessaan, hyvän ystäväni Nooran uusi hevonen. Todella upea norjan kylmäverinen, Hopsu. Pääsin tänään tutustumaan tähän ihanuuteen joka saapui tällä viikolla. Todella upea ulkonäkö sekä ihana hoitaa ja laittaa. Ja vielläpä mukava ratsastaa, mitä nyt ravuri kuumenee ravatessa, mutta jaksaa silti kuunnella. Mentiin Nooran kanssa vuorotellen selkään, Noora koeajoi ensin hepon joka yllätti positiivisesti. Noin puolessavälissä minä pääsin selkään.

Mutta ei siitä enempää.. Huomenna on mölliagi, jonne olen menossa Sonin ja Kodan kanssa. Sieltä toivottavasti sitten jotain positiivisia uutisia.

Asia joka ei ainakaan vielä kuulu tänne blogin puolelle niin saatiin vihdoin asunto, muutto on loppu-/alkuvuodesta. Ei ollut hirveän helppo homma saada kämppää noiden koiruuksien kanssa.. Mutta saattaa olla, että laitan sitten jotain asunto juttuja tänne jos vain jotain kiinnostaa?

 kaikki ylhäällä ©minä ja alhaalla © Noora

täällä on synttärisankari

 MITÄIHMETTÄ? Nyt tulee kliseinen lause.. Mihin aika katoaa?? Vastahan oli 2009 vuosi kun sinut näin marsun kokoisena, pentulaatikossa vinkumassa. Ja muistatko kun 2010 tammi- ja helmikuuta tapeltiin, siitä kun et halunnut pissiä kylmään ulkoilmaan. Leikittiin lumihangissa, vain sinä ja minä, varastit minun hanskani ja leikittiin hippaa. Me molemmat tykättiin siitä leikistä, mutta olen siitä kärsinnyt, kun rakas ei hippaleikkiä voi metässä leikkiä kun pitäisi töitä tehdä. TK1 TK2 Willowfield´s Deal Me Hearts, eli minun maailman rakkain on tänään viisivuotta. Toivottavasti meidä taival ei ole vilä edes puolessa välissä, meillä on viellä paljon kokematta ja kukaan ei ikinä voi sinua korvata. Vaikka välillä tekis mieli repii hiuksia päästä tämän karvakuonon takia ja välillä sitä vaan tajuaa kuinka ihana tuo koira on <3 Parempaa ei olekkaan, vaikka se ei pärjää näyttelyissä eikä oikeastaan missää. Tokossa ollaan juuri ja juuri päästy voittajaluokkaan, mutta kyllä on paljon virheitä ollut. Taippareitakaan ei olla vieläkään päästy läpi, mutta uskon ja toivon että ensi vuonna! (sanoin näin vuosi sitten postauksessakin..) Mutta nyt oikeasti, eilen oltiin metässä ja Soni toi viisi dymmyä käteen, ilman haisteluja ja vaihtoja. Yhteistyötä ollaan treenattu ja pikkuhiljaa se alkaa näkyä. Aloin myös vakavissani miettiä koiratanssin aloittamista. Luuletteko että pystyttäis Sonin kanssa siihen? :)

 Mitä sanotte onko kehittynyt vuodessa? Täältä 4v kuva.

Korvatkin alkaa toimimaan kun ikää tulee

kolme menee siinä missä kaksikin

 Ylemmässä kuvassa Mimi, Koda, Sanda, Soni ja Liinu. Tämä kuva viikon takaine, kun olin kasvattajan luona hoitamassa koiria yhden yön. sanda on Kodan täti, ja aivan ihana mummeli.

Nyt mulla on hoidossa Kodan serkku ja kevään pennusta oleva hauvavauva Risto. Jos olet lukenut blogia keväällä niin muistat ehkä vihreä pantaisen pennun? ( Linkki ) pennut on jo 7,5kk komeita ja kauniita murusia. Ristossa ja Kodassa on niin paljon samaa, noh onhan ne serkuksia äidin puolelta ja Kodan isän äitin veli on Riston isä. hahah Ei yhtää monimutkaista. Käytiin tänään vähän mettäilemässä ja koirat sai rampata hiekkakuopan reunaa ylös-alas, nyt on väsyjä pokia. Huomenna isolla kultsuporukalla Humlaan lenkkeilemään, kun kasvattaja järjestää kasvatti ja ulkoilupäivän.

Risto 7,5kk